23. tammikuuta 2017

Vegaanit ovat tehneet tämän väärin! Ovat vasemmistolaisia!

Ajattelinkin eilen, että olen nähnyt Markus Vinnarin nimen aikaisemminkin. Tänään paluujunassa tuli mieleen avata kone, tarkistettua asia ja kyllä, hänet oli otettu puhumaan kasvissyönnistä viime vuonna toteutettuihin "Yle-Battlen" "keskusteluihin".

On hienoa, että kasvissyöjiä on erilaisia ja erityisesti asiallisia ja minun puolestani akateemisiakin puheenvuoroja kaivataan. Vinnarilla on myös oikeaa kokemusta vegaanista ruokavaliosta ja blogissaan hän on nostanut yhdeksi kategoriaksi nimenomaan veganISMIn - vaikka siitä onkin vasta vain viisi kirjoitusta kahden ja puolen vuoden ajalta. Hän ei siis kirjoita vain vegaanista ruoasta, vaan veganismista, jossa eläinten oikeuksilla on muutenkin tärkeä asema.

No, eilen luin hänen aika tuoreen blogikirjoituksensa ja vaikka minusta on hyvä, että asioista kirjoitetaan, olen hieman hämilläni, kun periaatteessa asiallinenkin kirjoitus on minusta myös erittäin koominen:

"Nyt onkin hyvä aika kysyä, miksi tällaista kehitystä tapahtuu vasta 2017? Onko vegaaniliikkeen syytä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin? Olisiko vieläkin jotakin opittavaa?  [...]

Eniten olen itse ihmetellyt veganismini alkuajoista lähtien, miksi jokaista uutta vegaanituotetta täytyy mainostaa yhteisön sisällä aivan erinomaisena. Suurin osa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kokeilemistani tuoteuutuuksista ei todellakaan ole ollut millään mittarilla erinomaisia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta monet esimerkiksi tarjolla olevista juuston korvikkeista ovat lähinnä kumisia ja mauttomia pötkylöitä. Osaksi tämä käsitykseni mukaan voi johtua siitä, että tämä kasvissyönnin viimeisin nousu (Suomessahan oli siihen liittyvää liikehdintää jo 1920-luvulla) on tapahtunut vasemmistohenkisten toimijoiden ajamana, ja kyseiseen ajatusmaailmaan tuntuu liittyvän myös keskinäinen kehuminen ja puutteen ihannointi. Tällaisessa ajattelussa esimerkiksi tarjottua kasvisruokaa ei saa arvostella tai ainakaan sanoa pahan makuiseksi." 😃

Vinnarin maailmankuvassa siis a) "vasemmistohenkiseen ajatusmaailmaan tuntuu(!) liittyvän myös keskinäinen kehuminen ja puutteen ihannointi" ja b) "kasvissyönnin viimeinen nousu on tapahtunut vasemmistohenkisten toimijoiden ajamana". Tästä näkisin mielellään vähän akateemisempaa pohdintaa kuin tuollainen selkeästi omaan poliittiseen näkemykseen perustuvat mutuyleistys.

Sen pohtiminen vaatisi ehkä vähän enemmän psykologista otetta, ei niinkään kokemusta "kansalaisaktivismista". Lisäksi kaivattaisiin hieman monipuolisempaa sosiologista näkemystä: Vinnarin haukkumat "vasemmistohenkiset toimijat" eivät suinkaan ole ainoita veganismia ja kasvissyöntiä edistäneitä. Toisaalta, ehkä tämä muutos on ylipäätään onnistunut, koska mukana on ollut paljon myös "oikeistohenkisiä" toimijoita. Ajattelen oikeasti niin, koska "toimijoita" on ollut paljon, mutta en todellakaan tekisi tästä mitään oikeisto-vasemmisto -ajattelua. Jotkut ajattelumallit ja toimintatavat kannattaa todellakin jättää sinne lähihistoriaan, vaikka miten ihannoisikin menneitä asioita.

Vinnarin jutut ovat myös hieman ristiriitaisia: Hänellä on aika negatiivisia käsityksiä "vasemmistohenkisistä toimijoista", joten ehkä myös vasemmistolaisista ajattelutavoista. Toisaalta toisessa kirjoituksessaan hän on kovasti toivomassa yhteiskunnan ohjaavan kasvisruokavalion suuntaan:

"En olisi vyöryttämässä vastuuta siirtymisestä kohti kasvispohjaista ruokavaliota yksittäisen kuluttajan harteille. Yhteiskunnan olisi syytä tukea ja ohjata ihmisiä muuttamaan toimintaansa vähitellen. Tästä ohjauksesta käy esimerkiksi Helsingissä käyttöön otettu kasvisruokapäivä."

Ensinnäkin tuo kasvisruokapäivä koskee lapsia, ei varsinaisesti ohjaa ihmisiä mihinkään suoraan. Toki lapset saattavat osata tehdä johtopäätöksen, että "yhden päivän viikossa voi olla syömättä koulussa lihaa", mutta niinhän on ollut aina aiemminkin ja on hyvin todennäköistä, että moni kodin ruokailuista vastaava saattaa ajatella, että niinä päivinä ainakin pitää tehdä liharuokaa, kun lapsi ei ole sitä koulussa saanut...

Toiseksi, kyllä tämä nyt on yksilön valinta. Se on tehty aika hyvin mahdolliseksi, kaikkien alan toimijoiden ja aktivistien ansiosta ja yhteiskunta on tullut mukana, sallinut esim. kasvisruokavalion valitsemisen lapsille päivähoidossa ja koulussa, mutta eihän silläkään tiellä olla vielä perillä.

Tämän jälkeen en oikeastaan yritä edes kysellä, missä Vinnari on kohdannut sitä, että "jokaista uutta vegaanituotetta täytyy mainostaa yhteisön sisällä aivan erinomaisena". Näen kyllä sitä, että kaikille tuotteille löytyy tykkääjänsä - ja paljon sitä, että maapähkinävoista ei tykätä! Voisiko siis kyse olla siitä, että ihmiset ja heidän mieltymyksensä ovat erilaisia! Kuka uudesta kirjasta tykkäävä kirjoittaa kirja-arvostelun ja muistaa mainita, että "kaikki eivät tästä ehkä pidä"? Tai onko se ongelma jos ei sitä sano - tai jos sanoo? Ei ole.

Joku varmaan sanoo, ettei pitäisi valittaa, kun joku kirjoittaa (tavallaan?) veganismin puolesta ja leimaa sitä samalla erittäin merkittävästi "vasemmistohenkisen" väestönosan ajattelutavaksi, mutta rajansa nyt kaikella. Pidetään huumorikolumnit erikseen ja asialliset pohdinnat erikseen. 🌝

5. tammikuuta 2017

Mitä tehdä, kun haluaa syödä loput maapähkinätahnasta?

Olin pyytänyt luvan ruusukaalien ostamiseen: alle 2 € pusseja on nykyään kaupassa ja ne tuntuvat olevan jotenkin tuoreempia kuin aiemmin yleiset "rasiat", mutta kaikki eivät tykkää ruusukaalista niin paljon kuin minä, mikä on ymmärrettävää ja sinänsä kunnioitettava mielipide.

Sitten tuli aika tehdä jotain "nopeasti", jotain "pastaa" eli tällaista siitä tuli - ja oli hyvää:

Purkinpohja-ruusukaalipasta

ruusukaaleja
öljyä
juustokuminaa
chiliä
hajupihkaa
suolaa
tomaattimurska
jämät maapähkinätahnapurkista
jämät kaurakermapurkista
vettä


Perkaa ruusukaalit eli huuhtele, leikkaa kanta pois (jolloin usein lähtee päällimmäisiä lehtiä pois, mutta jos ne ovat hyviä, älä heitä pois) ja halkaise, isoimmat neljänneksiksi.

Laita kattilaan öljy, pilkottu chili, muut mausteet ja ruusukaalit. Anna vähän käristyä ja lisää sitten tomaattimurska. Lisää maapähkinätahna, kaurakerma ja vettä niin, että saat maapähkinätahnan leviämään. Pidä kattila aika pienellä ja varmista, ettei kastike kuivu liikaa, sillä se tarttuu pohjaan aika helposti eli sekoittele välillä ja lisää tarvittaessa vettä.

Laita pasta kiehumaan suolavedessä. Kun pasta ja ruusukaalit ovat kypsiä, sekoita pasta kastikkeen joukkoon.

Meillä jämistä tuli kolme annosta ja tarkan reseptin perusteella sain laskettua seuraavia määriä per annos:

energiaa 2690 kJ (640 kcal)
rasvaa 34 g (1240 kJ) - 47,0% energiasta
hiilihydraatteja 66 g (1120 kJ)  - 40,9% energiasta
proteiineja 19 g (330 kJ)  - 12,1% energiasta

24. joulukuuta 2016

Kaalikääryleitä ennen keskiyötä

Asioilla on usein se vaikea puolensa, niin eilenkin. Olin nimittäin ostanut jo viime lauantaina kaalin (ja ohrasuurimoita). Se oli tullut mieleeni talouteen tulleista nyhtökaurapaketeista. Ensimmäinen oli jo käytetty pasteijoiden kakkosversioon ja tortilloihin, mutta siitä toisestahan voisi tehdä siis kaalikääryleitä - "Eihän niiden tekeminen nyt niin kauan kestä."

Asiat kehittyvät ja aika kuluu eli viisi päivää kaalin hankkimisen jälkeen hain käyttööni isomman kattilan ja laitoin kaalin ja ohrat kiehumaan. Samalla reissulla olin käynyt tapaamassa koiria, ostamassa tarvikkeita tämäniltaiseen kikpapupateeseen ja tankkaamassa. Ohjeistin vahtimaan kattiloiden kiehumista, kääntämään kaalia välillä ja menin hoitamaan jouluostoksia.

Palattuani marketista olinkin valmis aloittamaan eli sain kaalista irti päällimmäisiä lehtiä, mutta totesin, että laitan sen vielä kiehumaan lisää. Samoin ohrasuurimot kaipasivat lisäkypsennystä. Sohva kutsui, mutta sitten pääsin palaamaan kaalin ääreen, irroitin loput lehdet ja silppusin sisuksen ja ensimmäisenä irroittamani päällilehden, joka oli repaleinen ja ylikypsän rajalla.

Sitten vaan (tyhjentyneeseen) isoon kattilaan öljyä, "paljon" mustapippuria ja muita mausteita ja se kaalisilppu vähän kypsenemään. Samalla pienensi nyhtökauran (tämä oli inkivääri-limetti -maustettua, kaikki käy) aika pieneksi ja laitoin sekaan. Sitten ohrat ja ne menivät lopulta kaikki. Nestettä kannattaa lisätä niin, ettei täyte ole aivan kuivaa vaan jopa "täytemäisesti muotoutuvaa".

Sitten alkoivat ne vaikeudet. Nimittäin olin siinä jo vähän maistellut kypsentynyttä kaalia ja kyseinen luomukaali oli erittäin hyvää. Lisäksi sen lehtien kannat olivat niin paksuja, että niitä oli pakko leikata pois. Mutta en voinut syödä niitä irtileikattuja kantoja, sillä aloin jo muutaman jälkeen olla niin täynnä, ettei sinne lopulta olisi mitään kääryleitä mahtunut. Selvisin kuitenkin vaikeudesta ja loput kannat menivät biojätteeseen.

Tein vuoan täyteen ja sain ne uuniin n. klo 22. Yritin saada kääryleet paistumaan korkealla lämmöllä nopeasti, mutta oikeasti kaali ei kunnolla kypsynyt, mikä ei kaalin maukkuuden huomioon ottaen ollut huono, mutta olisihan se "mehevämpää", jos kaali olisi todella kypsynyt. Pari kertaa valelin kääryleitä vedellä, puoli desiä kerrallaan.

Kääryleitä tuli lopulta 15, kolme erilliseen vuokaan, jonka pitäminen erikseen uunissa ei ole energiataloudellisesti paras idea, mutta tulipahan paistettua. Niistä tuli myös otettua suupalana yksi (pieni) kääryle keskiyön jälkeen, mutta muuten siis valmistus ja kahden kääryleen syöminen onnistui työpäivän jälkeen "illan" aikana.

Sitten ison kattilan pystyikin pesemään, että sai laitettua kikit likoamaan.

Kaalikääryleet nyhtökaurasta

15 kpl

yksi isohko kaali
iso kattila, vettä ja 1 rkl suolaa

1 dl ohraryynejä, pienempi kattila (turpoavat), vettä ja 1 tl suolaa

öljyä
mustapippuria, juustokuminaa, sarviapilan siemeniä, hajupihkaa, mustasuolaa
1 pkt nyhtökauraa

öljytty uunipelti

paistetaan 150° 1 h

Mitä tekisin toisin?

Jos suunnittelisin tämän paremmin eilisten kokemusten perusteella, niin ensinnäkin tietenkin suhtautuisin realistisesti siihen, että kun kaalin keittämiseen menee tunti ja että niiden kääryleiden kannattaisi olla pidempään uunissa, niin meneehän niiden tekemiseen aikaa. Ehkä lauantai tai sunnuntai ovat parempia päiviä kääryleiden tekemiseen.

Tykkään ohrasta, mutta sitä oli liikaa ja vastaavasti nyhtistä saisi olla enemmän, joten yllä on korjatut määrät, keitin ohraa 2 dl ja käytin nyhtistä vain 100 g. Eikä kaikkea ohran keitinvettä ei kannata kaataa viemäriin, sillä täyteseos voi vaatia lisänestettä. Niin ja kai sillä voisi valellakin paistuvia kääryleitä.

Kääryleet todellakin saisivat olla pidempään uunissa. Luultavasti yli tunnin. Pitää varmaan katsoa jostain keittokirjasta, mutta luulen, että 150° on sopiva lämpö. Toisaalta kaipaan sitä kaalin mustumista paikoittain, mutta ehkä sitten voi lisätä lämpöä lopuksi, jos tummumista ei tapahdu.

Ainiin ja kaalin keitinveteen kannattaa laittaa aika reilusti suolaa. Se ei siitä kaaliin kauheasti tartu, mutta kaali kuitenkin kaipaa suolaa.

12. joulukuuta 2016

Pasteijat nyhtökaurasta - versio 1


Saimme eilen paikalliselta trokarilta paketillisen nyhtökauraa, joten tänään pääsimme testaamaan suunnitelmaamme, jossa yhdistyvät leipomispyrkimys, nälkä, halu tehdä "jotain erilaista" ja siis innostus kirjoittaa reseptejä talteen, vaikka tämä varsinkaan ei ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta ihan tekemisen arvoinen ja hyvä syötävä siis.

Voitaikinapasteijat nyhtökaurasta

10 kpl

oliiviöljyä 30 ml
mustapippuria
kuminaa (ihan tavallista "leipäkuminaa")
jauhettua kurkumaa
mustia sinapinsiemeniä
kaalia 180 g
suolaa
nyhtökauraa 100 g

voitaikinaa 1 pkt


Suikaloi pieni pala kaalia (tuo on punnittu ja siis noin kolmasosa pienestä kaalista) ohuiksi suikaleiksi. Laita kattilaan öljyä, mausteet ja kaali. Kypsennä jonkin aikaa, lisää suola. Silppua nyhtis pienemmäksi ja lisää kattilaan. Anna hautua aika hiljaisella, että kaalista tulee pehmeää.

Levittele pakastevoitaikina ohjeen mukaan sulamaan ja leikkaa suorakaiteet neliöiksi(!). Kun täyte on kypsää, nostele taikinan päälle reilu ruokalusikallinen per pasteija ja taittele kiinni. Tähän mennessä toimivin tekniikka oli ottaa taikina käteen, voidella suljettavat reunat vedellä, lisätä täyte ja puristella kiinni. Paista n. 15 min 225 °C.


Raadin mukaan tuollainen valmisvoitaikina on liian lehtevää ja neliöt pieniä, joten seuraava kokeilu lienee kaulita niitä neliöitä hieman suuremmiksi (suorakaiteiksi?). Myös vähemmän nousevaa vehnätaikinaa voisi kokeilla. Tämä oli joka tapauksessa nopea ja syötävä ratkaisu. 

Nyhtökauraa käytettiin siis vajaa puoli pakettia ja arvailtu määrä osoittautui lähes tarkasti sopivaksi (vähän saatiin maistella täytettä, kun oltiin saatu jutut uuniin). Näillä tiedoilla ja epätarkkuuksilla pääravintoaineiden määrät per pasteija ovat:

energiaa 960 kJ (230 kcal)
rasvaa 15 g (570 kJ) - 60,2% energiasta
hiilihydraatteja 16 g (280 kJ)  - 28,7% energiasta
proteiineja 6 g (110 kJ)  - 11,2% energiasta

(Normaali nälkäinen aikuinen pystyi syömään niitä kolme.)

11. joulukuuta 2016

Viestintää parilla sanalla

Syksyllä kaverin FB-seinällä oli puheena tulossa oleva elokuva, Arrival, ja nousi esille pointti, että jos ET:t oikeasti tulisivat nyt (ennen täydellisen Baabelin kalan kehittämistä) maapallolle, niin miten heidän kanssa kommunikoitaisiin.

Olen joskus tullut kommunikoineeksi (ihmisten(!) kanssa) ilman varsinaista yhteistä kieltä, esimerkiksi Puolassa (tai sieltä tullessa junassa liettualaisten naisten kanssa, jotka lopulta tajusivat, miksi olin ollut niin hiljaa) ja sieltä on yksi kokemus, mitä pidän onnistumisena.

Olin 91 tai 92 Etelä-Puolan maaseudulla ja lähtenyt joogaseminaarin hälinästä kävelylle läheiseen metsään. Palatessa osuin niitetyn pellon reunaan ja sitten sen keskellä menevälle peltotielle.

Vähän aikaa käveltyäni huomasin vanhan miehen kävelevän samaa tietä minua kohti. Kun kohtasimme, hän sanoi: "Cszsieszs", tai siis sellaista, minkä tiedän tervehdykseksi, joten vastasin samalla tavoin.

Jäimme seisomaan vierekkäin, katselemaan laskevaa aurinkoa ja mies sanoi jotain, puolaksi. Testasin englannin ja saksan, mutta sain viestin perille, että "olen finska, enkä taida niet polskaa sitten lainkaan".

"Aaah - Finlandia", sanoi mies ja osoitti sormellaan ylöspäin. "Joo, sieltä", vastasin suomeksi.

"Finlandia, Estonia, Latvia, Lithuania, Polska", mies vielä vahvisti rajanaapuruutemme. "Kyllä, sieltä juuri."

"Seppo Räty", sanoi mies ja näytti samalla keihäänheittoelettä. "Kyllä, Seppo Räty on myös suomalainen, finski", vastasin samalla eleellä ja nyökkäyksellä.

Sitten tuli se onnistumiskokemus, kun mies sanoi yllättäen jotain merkittävää - ja toki edellisiin liittyvää. Ymmärsin(!) sanan Tallinn, sanan joka muistutti sanaa veli, "braat" ja venäjän kautta tietämäni sanan "vajna" eli sota. Samalla hän teki eleen, jossa kaula menee poikki.

"Veljeni kuoli sodan aikana Tallinnassa."

"Niin, ne oli pahoja aikoja", otin osaa ja seisoimme hetken hiljaa peltotiellä auringonlaskua katsellen. Sitten sanoimme molemmat "sczsczieszc" ja jatkoimme omiin suuntiimme.


Kuva on tarinan tapahtumapaikan läheltä ±2 km ja varastettu kyseisen ekomaatilan ja tapahtumakeskuksen blogista: http://www.ekofest.org/

10. joulukuuta 2016

Alu channa palak – tai no: vihreä karri

Noinhan monet intialaiset ruokien nimet on muodostettu: alu on peruna (aloo on vain sen huono translitteraatio englanninkielisille), channa on kikpapu ja palak on pinaatti. Mutta kun en osaa intiaa, enkä tiedä, mikä on selleri, niin olkoon nyt sitten vaikka vihreä ka rri.

Periaate ja synty kuitenkin perinteinen: öljyä, mausteita, kasviksia ja papuja tölkistä. Kuulin keittiöön hankitun eilen perunoita ja kikpapuja, joten siitä tuli mieleen pinaatti, jota ostaessa muistin myös kauramaidon.

Vihreä karri

(4 annosta)

8 perunaa
3 sellerinvartta
tuoretta chiliä
0,5 dl oliiviöljyä
juustokuminaa
sarviapilaa
hajupihkaa
suolaa
300 g pakastettua pinaattia
1 pkt kikpapuja
2,5 dl kauramaitoa (Oatly)

Lohko perunat sopiviksi. En edes kuorinut, kun olivat niin siistejä luomuperunoita. Laita kattilaan öljy ja juustokuminan ja sarviapilan siemenet ja paista perunalohkoja ehkä 10 min. Niitä pitää sekoittaa luultavasti välillä, etteivät tartu pohjaan, mutta samalla siivuta sellerinvarret ja pilko chili ja lisää ne sitten perunoiden joukkoon. Lisää hajupihka ja suola. Lisää kikpavut. Lisää pakastettu pinaatti ja luultavasti haluat antaa kattilan olla kansi päällä pienellä lämmöllä niin, että pinaatit sulavat tohjoksi. Lisää kauramaito, ja anna kiehua hiljaa kunnes perunat ovat kypsiä. Pitää sekoittaa välillä, koska todellakin tarttuu pohjaan muuten.

Koska tiedän määrät tarkasti, ja kahden hengen ruokailun jälkeen siitä jäi kaksi annosta huomiselle, pystyn laskemaan annoksen energiasisällön:

rasvaa 16 g (580 kJ) - 49,6% energiasta
hiilihydraatteja 27 g (460 kJ)  - 38,0% energiasta
proteiineja 9 g (150 kJ)  - 12,3% energiasta

8. joulukuuta 2016

Melkein karikari

Siitä olikin puhetta joku päivä, että pitää ostaa lisää maapähkinätahnaa ja tänään sain viestin beibeltä, että on ostanut purkillisen. (Itse asiassa se on Pirkka-maapähkinätahnaa, Hollannissa valmistettua, niin se maailma muuttuu!) Melkein heti sain mieliteon hankkia vihreitä papuja, joten kävelinkin bussilta suoraan kauppaan ja sieltä papujen ja sellerin kanssa laittamaan ruokaa.

En silloin uskaltanut vielä kuvitella, että pääsisin lähemmäksi karikaria, kuin mitä ehkä koskaan. Sain maistaa karikaria useita kertoja 80-90-luvuilla ja olen monta kertaa yrittänyt ja ihan hyväähän se on hyvistä raaka-aineista, mutta jotain on uupunut.

Nyt itse asiassa ei ollut karrisekoitusta ja tofu oli savunmakuista (mikä osin maistui läpi, hyvä maku, mutta ei kuulu karikarikokemukseeni), mutta näin se meni ja hyvää oli:

KARIKARI SAVUTOFUSTA

(3 annosta)
48 g oliiviöljyä (0,5 dl)
juustokuminaa
sarviapilan siemeniä
tuoretta chiliä
1 pkt manteli-seesami savutofua
kolmetoistamaustetta (karrisekoitusta)
hajupihkaa
1 pss vihreitä papuja
1 prk tomaattipyreetä
suolaa
144 g maapähkinätahnaa
188 g macadamiajuomaa (1 prk kaurakermaa)
vettä

Laita kattilaan kuumenemaan öljy, maustesiemenet, chili, suikaleiksi leikattu tofu ja jauhetut mausteet. Lisää pakastetut vihreät pavut, sekoittele, ettei mikään kärähdä, lisää tomaattipyree, suola, maapähkinätahna, vähennä lämpöä ja sekoittele. Lisää "kasvimaito" ja sekoittele. Anna kiehua hiljaisella, lisää vettä ja sekoittele, ettei muutu liian kuivaksi ja ota pohjaan. Tarkista suola ja tarjoile riisin kanssa.

(Jos ihmettelet joidenkin aineiden määriä, niin tein ruokaa aivan tavalliseen tapaan ja nuo ovat käyttämäni määrät. Tällä kertaa muutamien kohdalla taarasin keittiövaa'an ennen lisäämistä kattilaan ja kun esim. lorotin öljyä tavalliseen tapaan, sain punnittua käyttämäni määrän hyvinkin tarkkaan. Muuten enimmäkseen laitan "kaiken", enkä säästele vajaita purkkeja tms.. Makadamiajuoma oli valmiiksi vajaa purkki, koska sitä talouden leipuri oli käyttänyt piparkakkutaikinaan!)

Koska tiedän määrät tarkasti, ja kahden hengen ruokailun jälkeen siitä jäi yksi annos huomiselle, pystyn laskemaan energiasisällön.

2260 kJ (540 kcal) / annos, josta
rasvaa 40 g (1490 kJ) - 66,5% energiasta
hiilihydraatteja 17 g (290 kJ)  - 12,4% energiasta
proteiineja 29 g (490 kJ)  - 21,1% energiasta