Media, poliitikot ja näkökulma

Perjantaina työn vuoksi autolla ajaessani laitoin päälle meille nelikymppisille sopivan Radio Suomen. Siellä tulikin ihan mielenkiintoinen puheohjelma Journalismin päiviltä eli suora lähetys tilaisuudesta, jossa kolmen suurimman puolueen Katainen, Kääriäinen ja Heinäluoma saivat esittää kysymyksiä Ilta-Sanomien, Etelä-Suomen Sanomien ja Imagen päätoimittajille ja Ylen Kari Männylle (RealAudio).

Puhetta piisasi ja jonkin verran huvitti esimerkiksi se konsensus, joka tuli siitä, että kaikki, myös journalistit tekevät virheitä ja virheet kyllä oikaistaan. Suuri vaara olisi kuulemma siinäkin, että esitettäisiin vääriä tietoja. "Meidän on voitava luottaa median sanaan..." Ilta-Sanomat esiintyi sananvapauden edustajana ja ongelma on se, että heillä on erilaisia mielipiteitä kuin "vallanpitäjillä". Hohhoijaa.

Imagen päätoimittaja pääsi mainostamaan, että heidän toimittajat kyllä "kirjoittavat itsensä sisään" subjektiivisiin juttuihin, mutta niiden lisäksi tehdään kuulemma objektiivisia juttuja!

Kukaan ei tätä oikeassa olemista tai luotettavuutta käsiteltäessä tullut maininneeksi, että tiedonvälitys on erittäin subjektiivista: mistä aiheista tehdään juttuja, minkälaisia, miten ne otsikoidaan, miten ne kuvitetaan, jne. - ja mistä aiheista juttuja ei tehdä.

On myös melkoinen harha, että väärät tiedot aina oikaistaisiin. Itse otin 15 vuotta sitten yhteyttä Suomen kuvalehteen puhelimitse ja oikaisukirjeellä asiassa, josta tiesin ja jonka virheellisyyden tiesin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Poliitikkojen kanssa keskustellessa voisi tietysti luulla, että tärkeintä on nimenomaan poliitikkojen ajatusten esiintuominen mediassa - totuus voi tässäkin olla toisenlainen. Samoin, kun toimittajilta kysyttiin heidän sidosryhmiään, niin kukaan ei maininnut työnantajaansa. Huiman laajakatseista!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Huomio konsensuksesta on varmasti paikkansapitävä. Yhtenä osallistujana ihmettelin itsekin keskustelun säyseyttä.

Haluan hieman tarkentaa, mitä mainitussa puheenvuorossani tarkoitin (ja samalla mainostaa lehteäni).

Päätoimittamani Imagen journalismi on usein subjektiivista, mutta silloin pyrimme myös tekemään sen selväksi lukijoillemme, osoittamaan, että jutun näkökulma on kirjoittajan oma. Tästä esimerkkinä mainitsin keväällä julkaistun juttun Anni Sinnemäestä ja vihreiden kriisistä, jossa toimituspäällikkömme Anu Partanen kertoi heti alkajaisiksi äänestäneensä viimeisen kymmenen vuoden ajan vihreitä - ja pettyneensä. Subjektiivisuus toi juttuun erityisyyttä ja syvyyttä tavalla, johon objektiivinen kerronta ei olisi pystynyt.

Tämä erona journalismiin joka on näennäisesti objektiivista, mutta yksipuolista ja -ulotteista. En kuitenkaan halua hylätä ideaalia objektiivisuuteen PYRKIVÄSTÄ journalismista. Näen että sillä on tilaa paitsi uutisjournalismissa, myös syvemmässä ja taustoittavammassa feature-kirjoittamisessa, mukaan lukien Image.

Toivottavasti keskustelu journalismista ei hiivu, kun Journalismin päivät ja tuoreet irtisanomisuutiset unohtuvat.

Mikko Numminen, päätoimittaja, Image
mikko.numminen@imagekustannus.fi
Antti sanoi…
Olen aivan samaa mieltä siinä, että subjektiivisuuden esiintuominen on reilua. Tavallisestihan vain sitä subjektiivisuutta ei kerrota tai ehkä edes osata kertoa.

> En kuitenkaan halua hylätä ideaalia objektiivisuuteen PYRKIVÄSTÄ
> journalismista. Näen että sillä on tilaa paitsi uutisjournalismissa,
> myös syvemmässä ja taustoittavammassa feature-kirjoittamisessa, mukaan
> lukien Image.

Ei varmaan ideaalia kannata hylätä, mutta sitä voi pitää myös ehkä tavoittamattomana ideaalina ja sellaisena hyvänä. Asun siis Tampereella ja käytännön syistä luemme Aamulehteä ja voi kysyä vaikka Jyrki Lehtolalta, kuinka objektiivinen se on.

Omasta mielestään he varmaan sitä ovat, mutta kun tätä kesän suurta marjanpoimintajuttua (Montako uutisaihetta muuten Suomeen mahtuu vuodessa?) uutisoitiin, niin se tietysti tuotiin ihmistasolle, human intrest, think locally etc. etc. ja käytiin haastattelemassa Tammelan torilla nuorta naista, joka on yli puolet elämästään asunut Suomessa, mutta toimittjallle ja nyt edelleen suurimmalle osalle tamperelaisia hän on vietnamilainen.

Mitä objektiivista on siinä, että kaivetaan esille mikä tahansa "poikkeava" asia: mies puri koiraa ja vietnamilaiset(!) myyvät marjoja ja sieniä torilla! Samalla kun tullaan täysin subjektiivisesti valinneeksi aihe ja yllättäen ylläpidetään valtaväestön kauhistuneita ennakkoluuloja: minä suomalainen, tuo ulkomaalainen. Lähtökohta ja lopputulos ovat täysin subjektiivisia.

Nummisen suusta siinä radiokeskustelussa pääsi jotain sellaista, että voi olla tavoitteena "tehdä objektiivista journalismia, kuulla kaikkia näkökantoja" ja että subjektiivisen lähestymistavan avoin käyttö ei "sulkisi pois sitä, että lehti tai media voisi olla objektiivinen" (halutessaan).

Kyllä objektiivisuus voi siis olla tavoitteena ja joskus siinä voi ehkä onnistuakin, mutta miten voi esimerkiksi kuulla kaikkia näkökantoja? Olisiko Aamulehden pitänyt ensin kysyä lukijoiltaan (Tai laajemmin Taloustutkimuksen kyselyllä, kuten heillä on nykyään tapana saada julkisuutta mediatalolleen.), onko objektiivista tehdä juttu tietystä torin marjamyyjästä sillä perusteella, että hän on syntynyt toisessa maassa? :-)

Objektiivisuus on aika vaikeaa ja subjektiivisuuden tunnustaminen voi olla paljon helpompaa.

> Toivottavasti keskustelu journalismista ei hiivu, kun
> Journalismin päivät ja tuoreet irtisanomisuutiset unohtuvat.

Ainakin täällä Blogistanissa se näyttää jatkuvan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista