Oman lehmän asialla

Tämän päivän Aamulehti sen taas teki: alakertakirjoittaja Kari Huoviala antaa isoimman otsikon jutulle Tervauspartio, jossa vaaksan verran valitetaan siitä, miten Suomi on aina halukkaana tervaamassa kylän yhteistä venettä eli parantamassa maailmaa, mutta unohtaa oman etunsa ja omat asukkaansa. Ajatelkaa!

"Ylikansallisten markkinavoimien, Kiina-ilmiön ja Turkin EU-jäsenyyden sulatteleminen olisi helpompaa, jos tässä maailmassa voisi luottaa edes kotipesään." Huoviala on siis ilmeisesti sitä mieltä, että "Suomi", suomalainen yhteiskunta ei edes yritä hoitaa kansalaistensa asioita kuntoon, kun kaikki energia menee "yhteisten päämäärien ajamiseen".

Oliskohan toimittajalla nyt vähän näköongelmia, kun Suomen kansainväliset toimet ja pyrkimykset näyttäytyvät noin suurina ja mitään muuta ei tunnu yhteiskunta tekevänkään? Jos markkinavetoinen globalisaatio näyttää noin pahalta, niin olisikohan sitten syytä alkaa ajaa politiikkaa, jossa valtio puutuu markkinavoimien mellastukseen? Eikun tämähän oli Aamulehti ja toimittajalla vain on mielipide siitä, että yhteiskunta ei aja kansalaistensa etua, eikun miten tämä menee...

Samalla sivulla tietysti Matti Apunen valittaa kolumnissaan sitä, miten yhteiskuntaa suunnitellaan: keskustat eivät ole tarpeeksi "tiiviitä" (Kuka keskustan asukas niitä muuten tiiviimmiksi haluaisi?), eikä niissä ole niitä korttelikauppoja ja keskustan ulkopuolella on markettivyöhyke. Aivan, kuka niitä haluaa? No, markkinavoimat ovat löytäneet liiketoimintakonseptin ja ajaneet sitä ja yhteiskunta on mukautunut. Eihän yhteiskunnan ole tarkoitus ajaa kokonaisetua, vaan vain mukailla taloudellista kehitystä! Eihän Suomenkaan tulisi ajaa maailman etua, vaan hoitaa vain omat asiansa.

Suuri osa yhteiskunnan ongelmista edelleenkin johtuu siitä, että aina jakaudutaan eturyhmiin (esim. puolueisiin) ja ajetaan eturyhmien etuja ajattelematta kokonaisuutta (taloudellisen toiminnan itsekkyydestä nyt puhumattakaan). On todella hienoa, että Suomi edes joskus yrittää ajaa maailman asioita, eikä esimerkiksi verhoa oman teollisuuden tukemista kehtiysapuun, kuten joskus vanhoina hyvinä aikoina kai onnistuttiin tekemään.