Lehtolan isoveli on intku

Niin, silloin 80-luvun alussa kavereillani oli kaveri, jota sanottiin Lehtolaksi. Ihan mukavan oloinen sälli ja jossain vaiheessa mulle kerrottiin aika erikoinen juttu: "Lehtolan isoveli on intku". Aika paha - mikä johtuu joko siitä, että mä jouduin kysymään, mikä tää intku nyt tässä 15-vuotiaiden kontekstissa on tai siitä, että se sanottiin ylimaallisuutta painottaen. Tai sitten niissä pienlehtipiireissä Lehtolan isonveljen oma lehti oli aivan jotain muuta. Joka tapauksessa mä muistan tuon kommentin vieläkin, vaikka en siitä (toivottavasti) kenenkään kanssa ole puhunut ainakaan viiteentoista vuoteen.

Sitten tuli Sianhoito-opas ja 90-luvun alkaessa sain tietää, että Lehtolan jengillä oli kantapöytä Wienerwaldissa ja oma tapansa käyttäytyä ravintolassa. Sen jälkeen onkin eteen tullut aika monta kolumnia, joista viime aikona monet ovat olleet jopa aika hyviä, vaikka sitä joskus vaikea onkin myöntää.

Huolestuttavaa tässä ajassa on se, että kun minä viime viikolla kirjoitin meilin asiakkaalle ja myynti halusi antaa minulle "positiivista" palautetta, niin siinä samassa keksitään jotain "rakentavaa" eli että olisin voinut käyttää "vähemmän" "lainausmerkkejä". "Totta", mutta kun auktoriteetiksi otetaan Lehtolan (isonveljen siis) suomentama ja korjaama(?) Säännöt: miehen kirja, niin ei voisi paljon huonommin mennä.

"Solche Sachen kommen im Leben vor", kuten Lehtoloiden äiti halusi meille koululaisille opettaa...

(Olin näköjään aloittanut tämän kirjoittamisen marraskuussa 2005, joten se meni ensin sinne... ajassa ja ajassa, ehkä se on tämä marraskuu, joka saa minun ajattelemaan näin synkkiä...)