Mikä mieli?
Minun ihmiskuvallani moni asia selittyy sillä, mikä on ihmisen mieli ja miten se toimii, mutta mikä se mieli sitten on?
Nykyään on aika paljon esillä jopa näkemys, että mitään mieltä ei varsinaisesti ole. Se, minkä koemme mielenä, olisikin vain jotain, joka jollain mystisellä tavalla syntyy elävissä olennoissa tai ainakin ihmisessä: kyky tehdä valintoja, aistia, ajatella ja ilmaista itseään.
No, minusta mieli on ihan itsenäinen olemus - toki toimii vain elävässä, fyysisessä olennossa, mutta ei vain joku materian ominaisuus. Kannatan siis "perinteistä" mieli-ruumis -kahtiajakoa (oikeasti edustan ruumis-mieli-tietoisuus -kolmijakoa, mutta siitä sitten myöhemmin).
Ensinnäkään fysiikka, joka materiaa tutkii, ei tiedä sellaisia ominaisuuksia, mitä mieli osoittaa. Materia ei tee johtopäätöksiä ja opi. Yksi vastaväite tähän on se, että elävä organismi nyt on vain niin monimutkainen, että materiasta tulee tällainen ominaisuus esille. Jos monimutkaisuus on peruste, niin millä tahansa ihmisen rakentamalla voisi sen mukaan olla mieli - ja siltä toki joskus tuntuukin, että auto tai tietokone toimivat oman tahtonsa mukaisesti...
Toiseksi kun tätä mind-body -keskustelua käytiin suomalaisessa Psykologia-lehdessä(!) joskus 2000 luvun alussa muistaakseni, niin lopulta joku vielä lisäsi kommentin, että on erikoista, että materiasta nousisi tällainen ominaisuus, joka sitten siirtyy vieläpä hallitsevaan asemaan: Minun mielessäni on ajatuksia ja niiden ajatusten voimalla saan hermosolut toimimaan ja lihakset liikkumaan ja tekstiä syntyy tietokoneen näytölle. Olen aivan samaa mieltä. On aivan turhan monimutkaista ajatella, että mieli olisi jotain muuta kuin mieli. :-)
Minulle mieli on siis se, joka ei ole ruumis, joka ei koostu materiasta - vaan mielestä. Mieli "käyttää" ruumista, "asuu ruumiissa", saa sen tekemään asioita ja saa ruumiin aistielinten kautta aistimuksia eli sisältöjä itselleen. "Uloin osa" mielestä on juuri tekemisissä ruumiin kanssa, toimii ja aistii.
Joskus mielen "ulointa osaa" sanotaan "tietoiseksi mieleksi", mutta en minä ole aina tietoinen siitä, mitä minä fyysisesti teen tai aistin. Voin kuoria porkkanoita ja kuunnella musiikkia, mutta oikeasti ajattelen blogikirjoitusta, jonka kirjoittamista olen suunnitellut monta vuotta.
Ensisijaisesti olen tietoinen ajatuksistani eli mielen sisällöistä, jotka ovat aistimuksia, niistä tehtyjä johtopäätöksiä ja mieleen tallentuneita muistijälkiä. Sanoisinkin "seuraavaa kerrosta" tietoiseksi mieleksi. Tosin jossain vaiheessa tietoiset ajatukset ja muisti muuttuvat "tiedostamattomiksi", vielä "syvemmällä" oleviksi - joskin ne voivat nousta sieltä uudelleen tietoisiksi, "palautua mieleen".
Ajatteleminen on siis mielen sisältöjen "yhdistämistä", fokuksen siirtämistä niihin enemmän tai vähemmän tietoisesti. Vastaavasti voimme siirtää mielen fokuksen fyysiseen toimintaan tai aisteihin.
Olen tarkastellut tätä ihmisen mielen kautta, mutta onko vain ihmisellä mieli? Ei minun mielestäni. :-)
Mieli on kaikella elävällä ja koska jopa yksittäiset solut voivat olla eläviä, jopa enemmän tai vähemmän yksin, on jokaisella solullakin oma mielensä. Porkkanat ja meidän sormenpäämme eivät toki ajattele asioita, mutta ne reagoivat ja varmaan osansa niillä kaikilla tuhansilla mielillä on myös tähän meidän yksilömieleemme, joka on siis tämän elävä-solu-monta-mieltä -kollekiivin kollektiivinen johtaja.
Kun nyt sain tämän vuosien pohtimisen jälkeen kirjoitettua (ja verkkoyhteyden hyytymisen takia menetin pitkän pätkän jo kirjoittamaani (ja varmaan nyt taas muistan kopioida talteen näitä verkkopalveluihin kirjoittamiani juttuja...)), niin katsotaan, saisiko kirjoitettua tähän jatkoa hieman nopeammin. :-)
Nykyään on aika paljon esillä jopa näkemys, että mitään mieltä ei varsinaisesti ole. Se, minkä koemme mielenä, olisikin vain jotain, joka jollain mystisellä tavalla syntyy elävissä olennoissa tai ainakin ihmisessä: kyky tehdä valintoja, aistia, ajatella ja ilmaista itseään.
No, minusta mieli on ihan itsenäinen olemus - toki toimii vain elävässä, fyysisessä olennossa, mutta ei vain joku materian ominaisuus. Kannatan siis "perinteistä" mieli-ruumis -kahtiajakoa (oikeasti edustan ruumis-mieli-tietoisuus -kolmijakoa, mutta siitä sitten myöhemmin).
Ensinnäkään fysiikka, joka materiaa tutkii, ei tiedä sellaisia ominaisuuksia, mitä mieli osoittaa. Materia ei tee johtopäätöksiä ja opi. Yksi vastaväite tähän on se, että elävä organismi nyt on vain niin monimutkainen, että materiasta tulee tällainen ominaisuus esille. Jos monimutkaisuus on peruste, niin millä tahansa ihmisen rakentamalla voisi sen mukaan olla mieli - ja siltä toki joskus tuntuukin, että auto tai tietokone toimivat oman tahtonsa mukaisesti...
Toiseksi kun tätä mind-body -keskustelua käytiin suomalaisessa Psykologia-lehdessä(!) joskus 2000 luvun alussa muistaakseni, niin lopulta joku vielä lisäsi kommentin, että on erikoista, että materiasta nousisi tällainen ominaisuus, joka sitten siirtyy vieläpä hallitsevaan asemaan: Minun mielessäni on ajatuksia ja niiden ajatusten voimalla saan hermosolut toimimaan ja lihakset liikkumaan ja tekstiä syntyy tietokoneen näytölle. Olen aivan samaa mieltä. On aivan turhan monimutkaista ajatella, että mieli olisi jotain muuta kuin mieli. :-)
Joskus mielen "ulointa osaa" sanotaan "tietoiseksi mieleksi", mutta en minä ole aina tietoinen siitä, mitä minä fyysisesti teen tai aistin. Voin kuoria porkkanoita ja kuunnella musiikkia, mutta oikeasti ajattelen blogikirjoitusta, jonka kirjoittamista olen suunnitellut monta vuotta.
Ensisijaisesti olen tietoinen ajatuksistani eli mielen sisällöistä, jotka ovat aistimuksia, niistä tehtyjä johtopäätöksiä ja mieleen tallentuneita muistijälkiä. Sanoisinkin "seuraavaa kerrosta" tietoiseksi mieleksi. Tosin jossain vaiheessa tietoiset ajatukset ja muisti muuttuvat "tiedostamattomiksi", vielä "syvemmällä" oleviksi - joskin ne voivat nousta sieltä uudelleen tietoisiksi, "palautua mieleen".
Ajatteleminen on siis mielen sisältöjen "yhdistämistä", fokuksen siirtämistä niihin enemmän tai vähemmän tietoisesti. Vastaavasti voimme siirtää mielen fokuksen fyysiseen toimintaan tai aisteihin.
Olen tarkastellut tätä ihmisen mielen kautta, mutta onko vain ihmisellä mieli? Ei minun mielestäni. :-)
Mieli on kaikella elävällä ja koska jopa yksittäiset solut voivat olla eläviä, jopa enemmän tai vähemmän yksin, on jokaisella solullakin oma mielensä. Porkkanat ja meidän sormenpäämme eivät toki ajattele asioita, mutta ne reagoivat ja varmaan osansa niillä kaikilla tuhansilla mielillä on myös tähän meidän yksilömieleemme, joka on siis tämän elävä-solu-monta-mieltä -kollekiivin kollektiivinen johtaja.
Kun nyt sain tämän vuosien pohtimisen jälkeen kirjoitettua (ja verkkoyhteyden hyytymisen takia menetin pitkän pätkän jo kirjoittamaani (ja varmaan nyt taas muistan kopioida talteen näitä verkkopalveluihin kirjoittamiani juttuja...)), niin katsotaan, saisiko kirjoitettua tähän jatkoa hieman nopeammin. :-)
Kommentit
Samalla myös huomaan sen, mikä hyöty tästä kirjoittamisesta on: Jossain vaiheessa, näiden yhdeksän kuukauden aikana sain (varmaan tiskatessa) "oivalluksen", että tietoinen mieli on todellakin se pintakerros, sillä olemme tietoisia vain niistä mielensisällöistä, jotka ovat pintakerroksessa...