Kirjoituksia voipaperilla
Vaikka nyt tämä blogi onkin jäänyt vähän retuperälle, ajattelen edelleenkin kirjoittamista. Ja olen kirjoittanut melkein aina, kun olen voinut. Tänään lopultakin sain skannattua sen varsinaisen varhaisimman kirjoitukseni, mikä on säilynyt. Varsinaiseksi kirjoitukseksi ei lasketa esim. sitä, kun olin kirjoittanut veljeni postimerkkien keräilyvihkoon lahjoituskirjoituksen, ANTTILE.
Tarinani on kirjoitettu voipaperille, sillä kuten 60-luvulla eläneet muistavat, se oli niitä harvoja papereita, joita löytyi kotoa ja jota lapsetkin pystyivät käyttämään leikeissään. Voipaperin ensisijainen ominaisuus oli, että siitä näkyi läpi, jos sen painoi alla olevaa sanomalehteä tai värityskirjaa vasten. Sillä siis pystyi kopioimaan: sarjakuvahahmoja, kekkosia, lehtien otsikkofontteja, rahaa.
Voipaperin toissijainen ominaisuus oli, että siihen tarttui aika huonosi minkään kynän jälki. Se on liukasta. Mutta se ei estänyt piirtämästä ja värittämästä piirroksia. Kolmanneksi se oli aika kestävää, joten pienten setelirahojen lisäksi sitä pystyi pitämään kolikoiden päällä ja lyjikynän terän sivulla hinkkaamaan 20 pennin kuviot paperille ja ehkä jopa leikkaamaan siitä suurin piirtein pyöreän irti kolikon leikkeihin.
Kun tähän yhdistetään "matka"-Continental, jota isäni oli käyttänyt sosiaalitarkkaajana ihan toimistopöydällään, mutta joka oli käynyt vanhaksi (nyt se on tuolla ylhäällä ullakolla ja jo 80-luvulla sen tela kuivui ja halkeili niin, ettei sillä voinut enää kirjoittaa, vaikka mustenauhoja ehkä jostain olisikin voinut löytää) ja poistettu, niin päädytään tarinaan, joka tänään näyttää tältä:
Tarinani on kirjoitettu voipaperille, sillä kuten 60-luvulla eläneet muistavat, se oli niitä harvoja papereita, joita löytyi kotoa ja jota lapsetkin pystyivät käyttämään leikeissään. Voipaperin ensisijainen ominaisuus oli, että siitä näkyi läpi, jos sen painoi alla olevaa sanomalehteä tai värityskirjaa vasten. Sillä siis pystyi kopioimaan: sarjakuvahahmoja, kekkosia, lehtien otsikkofontteja, rahaa.
Voipaperin toissijainen ominaisuus oli, että siihen tarttui aika huonosi minkään kynän jälki. Se on liukasta. Mutta se ei estänyt piirtämästä ja värittämästä piirroksia. Kolmanneksi se oli aika kestävää, joten pienten setelirahojen lisäksi sitä pystyi pitämään kolikoiden päällä ja lyjikynän terän sivulla hinkkaamaan 20 pennin kuviot paperille ja ehkä jopa leikkaamaan siitä suurin piirtein pyöreän irti kolikon leikkeihin.
Kun tähän yhdistetään "matka"-Continental, jota isäni oli käyttänyt sosiaalitarkkaajana ihan toimistopöydällään, mutta joka oli käynyt vanhaksi (nyt se on tuolla ylhäällä ullakolla ja jo 80-luvulla sen tela kuivui ja halkeili niin, ettei sillä voinut enää kirjoittaa, vaikka mustenauhoja ehkä jostain olisikin voinut löytää) ja poistettu, niin päädytään tarinaan, joka tänään näyttää tältä:
Enkä ole lainkaan yllättynyt, että tuo kirjoitus kuvaa minua varsin hyvin: Ensinnäkin tuo tarina on totuudenmukainen. Asuntoalue, johon pakettitalomme oli pystytetty viisi vuotta aiemmin, oli aivan uusi, lisää asuntoalueita tehtiin ja jossain vaiheessa oli vesikatkoksia.
Toisekseen siinä on yritetty käyttää tehokeinoja, Enkä Nyt Tarkoita Isoja Alkukirjaimia, vaan kysymysmerkkejä, joita olen ehkä luullut huutomerkeiksi. LOPUN ISOJA KIRJAIMIA LUULEN VAIN LAISKUUDEKSI PAINAA AINA VAIHTO-NÄPPÄINTÄ, JOTEN OLEN PAINANUT LUKITUS. Sekin on minulle tyypillistä kokeilemista.
Ennen kaikkea kuitenkin tuo kirjoitus on ilmeisestikin kopio, plagiaatti, kuten tässäkin kirjoituksessa on ollut esillä skannaaminen ja läpi piirtäminen. Sisarukseni ovat minua paljon vanhempia ja nuorinkin heistä oli jo keskikoulussa koko lapsuuteni ja hän ilmeisesti on kirjoittanut koulussa aineen, joka alkoi noilla dramaattisilla sanoilla - ja luultavammin jatkui vähän yksityiskohtaisemmin ja pidempään.
Onneksi olen jo kauan sitten tajunnut, että olen saanut ja oppinut lähes kaiken elämässäni muilta ihmisiltä ja itse keksinyt hyvin vähän mitään alkuperäistä. Tällaista tämä on, hyvä elämä ilman pyrkimystä originelliuteen. :-)
Kommentit